YHTEISÖLLISYYDESTÄ



UNELMIA


Loppukiri rakentuu unelmille. Perustajajäsenten unelmana oli mielekäs, ihmisarvoinen ikääntyminen. Perusidea Loppukirin 'arjen yhteisöllisyydestä' oli kehitelty Färdknäppenin toimintamallin pohjalta. Tämä oli keskeisenä mukana ensimmäistä lehdistötilaisuutta varten laaditussa Loppukirimuistiossa: 

'Loppukirissä ei ole kysymys pelkästään rakennuksesta, seinistä ja lattioista, vaan elävästä yhteisöstä ja sen hengestä, yhteisöllisyydestä, joka suomalaisilta on tällä hetkellä hukassa. Toteutuakseen suunnitelmien mukaisesti projekti edellyttää vahvaa me-henkeä. Se syntyy yhdessä olemisesta ja -tekemisestä.' 

'Loppukirissä yhteisöllisyyttä luodaan ja vaalitaan mm. osallistumalla ruoanlaittoon ja siivoukseen. Viitenä päivänä viikosta on mahdollisuus yhteiseen ruokailuun, jonka viikoittain vaihtuvat ruokailuryhmät valmistavat. Jokainen kuuluu vuorollaan ryhmään.' 


'Yksinäisten ihmisten määrä kasvaa koko ajan. Nimenomaan ikääntyvissä on sellaisia, jotka kokevat yksinäisyytensä ongelmalliseksi, joskus jopa elämänsä suurimmaksi ongelmaksi. Loppukirissä on suurperheen edut, mutta ei haittoja.' 

'Sieltä löytyy helposti seuraa teatteriin ja lenkille, mutta myös kynkittäjä vanhukselle, joka ei enää uskalla esimerkiksi liukastumisen pelossa liikkua yksin talon ulkopuolella.' 'Aiommekin mahdollistaa yhteisössä monenlaista yhdessäoloa ja sivistys- ja harrastustoimintaa sekä elinikäistä oppimista. Loppukirissä ihminen voi siis vanheta sillä arvokkuudella, joka hänelle kuuluu. Tämä yhteisö on tiennäyttäjä uuteen inhimillisempään ikääntymiseen.' 

Arkipäivisin voi osallistua yhteiseen ateriaan


Nämä ajatukset houkuttelivat vuoden 2001 alussa yhdistykseen kymmenittäin uusia jäseniä puuhaamaan Loppukiritaloa. Toukokuussa 2001, toisessa 'isossa' jäsenkokouksessa puhuttiin niin innostuneesti tulevasta yhteisestä talosta, että monet halusivat panna ajatuksensa paperille. Sovittiin, että kaikki halukkaat kirjoittaisivat lyhyen 'esseen' omista Loppukiriä koskevista toiveistaan ja unelmistaan. Vaikka monet olivat jo lähdössä kesälaitumille, näkemyksiä uudesta hankkeesta tuli 21. Kirjoitelmat puhkuivat innostusta yhteisöelämään, vain harva esitti tulevaan Loppukiritaloon kohdistuvia toiveita, omasta asunnosta puhumattakaan. Seuraava lainaus on kuvaava: 

'Visioni talosta nimeltä ”Loppukiri” muistuttaa karjalaista kyläyhteisöä. Siellä kaikki tuntevat toisensa, naapurisopu on hyvä. Apua annetaan ja vastaanotetaan, jos tilanne sitä vaatii. Osallistuminen on vapaaehtoista. Olen koko ikäni elänyt hyvin aktiivista elämää, haluan sen myös jatkuvan sellaisena sitten kun olen pois työelämästä.'


Lokakuun jäseniltaan koottiin näistä kirjoitelmista yhdistyksen jäsenten näkemyksiä yhteisöllisyydestä. Ne kiteytettiin seuraavanlaiseen 'yhteisöllisyysaurinko`-kuvioon: 




Yhteistä päätöksentekoa


Loppukirin huoneentaulu kuvailee, millaiseksi halusimme kehittää yhteiselon ilmapiiriä: 

•  Jokaisella asukkaalla on oikeus tulla hyväksytyksi omana itsenään, ohjenuorana luottamus, lojaalisuus ja humaanisuus •  Asukkaat ovat tasa-arvoisia keskenään. Töiden jaossa noudatetaan joustavuutta ja yhteisvastuuta •  Asukkaat ovat suvaitsevaisia ja kunnoittavat toistensa vakaumuksia ja elämänratkaisuja •  Loppukirin asukkaat pitävät yllä myönteistä, mukavaa ja rentoa ilmapiiriä - – marinat jätetään yhteistilojen ulkopuolelle •  Loppukirin asukkaat arvostavat oppimista, henkistä kasvua ja kauneutta 

Loppukirin toiminta-ajatuksessa sekä tehtävissä ja velvollisuuksissa kuvataan arjen yhteisöllisyyttä, talon 'sisäelämää', mm. yhteisöllisyyden ja yksityisyyden sekä naapuriavun rajankäyntiä, osallistumista talon töihin, virkistystoimintaa ja harrastuksia, talon tilojen suunnitteluperiaatteita. Lisäksi toiminta-ajatukseen sisältyy kannanotto Loppukirin laajampaan yhteiskunnalliseen rooliin. 

Huoneentaulu, toiminta-ajatus ja tehtävien kuvaus ovat johdonmukaista jatkoa edellisille. Niistä käytiin perusteellinen jäsenkeskustelu pienryhmissä vuoden 2003 alussa. Tavoitteena oli, että Loppukirin yhteisöllisyysperiaatteista ja käytännön suuntaviivoista ollaan yksimielisiä ja tietoisia ennen asuntovarausten tekemistä. 


Menossa kesäteatteriin

Loppukirin yhteisöllisyys perustuu edelleen näille periaatteille. Varsinkin huoneentaulua pidetään hyvänä ohjenuorana. Arjen yhteisöllisyys toimii: kaikki osallistuvat työvuoroihin, ruokaa on tarjolla viitenä arkipäivänä ja talo on niin siisti, että jätekuskitkaan eivät kertomansa mukaan ole nähneet missään yhtä puhdasta jätehuonetta, huonekasvit kukoistavat, harrastustoiminta on vilkasta, sairastuva naapuri saa apua milteipä yli tarpeen. 

Voimaantunut yhteisö

Yhteisöllisyydestä on viime aikoina tullut muotikäsite, jota tulkitaan moneen tarpeeseen. Meidän yhteisöllisyys-käsityksemme 'natsaa' hienosti 'voimaantuvan yhteisön' määrittelyihin: 
" Voimaantunut yhteisö on välittävä yhteisö, jossa ihmiset voivat toimia luovasti omana itsenään, tukevat toisiaan arjen hetkissä ja haasteissa, luovat positiivista energiaa ja ajattelevat ympäristöään elämänilon mahdollistavana paikkana. Työyhteisön hyvää ilmapiiriä luonnehditaan usein sanoilla hyväksyvä, toista kunnioittava, tukeva, arvostava ja turvallinen. Sisäisen voimantunteen rakentuminen (=voimaantuminen) on keskeistä ihmisen hyvinvoinnin, jaksamisen, elämänhallinnan ja toimintakykyisyyden kannalta. Sisäisen voimantunteen saavuttaneesta ihmisestä heijastuu myönteisyys ja positiivinen lataus, joka on yhteydessä hyväksyvään ja luottamukselliseen ilmapiiriin ja arvostuksen kokemiseen. Ihmisellä on halu yrittää parhaansa ja ottaa vastuu yhteisössä myös muiden hyvinvoinnista.Haasteena onkin voimaantumisen mahdollistava toimintaympäristö, jossa ihminen voi kokea toimintavapautta, itsensä hyväsytyksi ja työnsä merkitykselliseksi".


                                                                                                         Marja Liisa Dunder 
Retkellä Pajulahden urheiluopistolla

Kaikki kirjoitetut määritelmät ja periaatteet jäävät kuitenkin useimmille paperinmakuisiksi. Todellinen koetinkivi on käytännön arjessa. Tähänastinen kokemuksemme rohkaisee uskomaan, että yhteisöllisyys voisi onnistua (jatkossakin) myös Suomen oloissa, ei ainoastaan Ruotsissa, kuten monet hankkeemme epäilijät ovat pelotelleet.